1600-luku – luonnontieteen nousun, barokin ja itsevaltiuden vuosisata
1600-luvulla tieteen teossa vapauduttiin lopullisesti kirkon kahleista. Englantilainen Francis Bacon (1561–1626) julisti, että kaikkea ei suinkaan vielä tiedetä, kuten keskiajalla uskottiin. Uutta tietoa oli löydettävissä. Ranskalainen René Descartes korosti sitä, että uutta tietoa oli löydettävissä nimenomaan ihmisen ajattelun avulla (rationalismi). Empiiriseen menetelmän avulla, havaintoihin ja kokeisiin perustuvalla tutkimuksella muun muassa keskiajan avaruuskäsitys koki täydellisen mullistuksen: maakeskeisen avaruuskäsityksen korvasi aurinkokeskeinen avaruuskäsitys. Kopernikaanisen avaruuskäsityksen puolesta propagoi erityisen tehokkaasti italialainen Galileo Galilei (1564–1642). Vaikka Galilei joutui pyörtämään sanansa inkvisition edessä, se ei estänyt uuden avaruuskäsityksen vakiintumista tieteelliseksi totuudeksi. Lopullisesti vanha maakeskeinen avaruuskäsitys joutui väistymään, kun Isaac Newton (1642–1727) loi mekanistisen maailmankuvan ja julkaisi vuonna 1687 gravitaatiolain teoksessaan Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet.
Uuden ajan alun murrosilmiöt, kuten renessanssi, löytöretket ja uskonpuhdistus, merkitsivät myös poliittisen ajattelun murrosta. Niccolò Machiavellin (1469–1527) Ruhtinas-teoksen mukaan hallitsijan tuli olla tilanteesta riippuen viekas kuin kettu ja vahva kuin leijona. Ihanteeksi nousi keinoja kaihtamaton itsevaltainen hallitsija. Muun muassa filosofi Thomas Hobbes (1588–1679) tuki 1651 ilmestyneessä teoksessaan Leviathan Machiavellin näkemystä itsevaltiuden siunauksellisuudesta. Välttääkseen kaikkien sotaa kaikkia vastaan ihmisten yhteiskuntasopimuksessa oli järkevää luovuttaa kaikki valta hallitsijalle.
Ranskasta tuli 1600-luvun Euroopassa ihanteellisen poliittisen järjestelmän esikuva ja Pariisista etiketin ja tyylin malli koko Euroopalle. Porvaristoa vaurastuttamalla ja verottamalla Ranskan kuninkaat vahvistivat taloudellista asemaansa 1600-luvun alkupuolella. Pääministerinä vuosina 1624–1642 toiminut kardinaali Richelieu muun muassa vahvisti toimillaan valtakunnan yhtenäisyyttä ja samalla kuninkaan asemaa. Kun hallitsijaksi nousi vuonna 1661 silloin 23-vuotias Ludvig XIV, hän saattoi todeta: ”Valtio olen minä.” ”Aurinkokuninkuuden” poliittisessa järjestelmässä kuningas yksin sääti lait, määräsi verot ja päätti ulkopolitiikasta.
Itsevaltius ja toisaalta katolisen kirkon vastauskonpuhdistus vaikuttivat myös taiteessa. Italiassa syntyneestä barokista tuli hallitseva tyyli 1600-luvun Euroopassa. Barokki ilmensi itsevaltiaan mahtia, mutta se toimi myös tehokkaasti vastauskonpuhdistuksen propagandana. Barokin taiteessa korostui liike, muotojen runsaus, voimakkaat värit ja tunteellisuus. Arkkitehtuurissa ammennettiin niin Kreikan kuin Roomankin esimerkeistä. Usein pyrittiin kokonaistaideteokseen, jossa rakentaminen, maalaustaide ja jopa puistojen suunnittelu yhdistyivät. Barokin suuria nimiä olivat arkkitehtuurissa ja kuvanveistossa italialainen Bernini (1596–1680) ja maalaustaiteessa hollantilaiset ”maalareiden ruhtinas” Rubens (1577–1640) sekä Rembrandt (1609–1669). Musiikissa yhdistämme barokkiin ajan tunnetuimman säveltäjän saksalaisen Johan Sebastian Bachin (1685–1750).
Turkuun akatemia 1600-luvulla. Ludvig XIV
Lataa taulu TÄYSIKOKOISENA
